Elämämme oppiminen on elinikäistä ja jatkuvaa
Elinikäinen oppiminen
Elinikäisestä oppimisesta ruvettiin puhumaan jo yli 50 vuotta sitten Unescon aloitteesta. Paljon siitä
onkin puhetta, paperia ja kirjoja syntynyt. Jotkut harrastavat elinikäistä oppimista käyttäen Suomen mainioita vapaan sivistystyön palveluita, lukemalla tai muuten uteliaisuuttaan toteuttaen. Parhaita yrityksiä lukuunottamatta elinikäisen oppimisen idea ei ole kunnolla juurtunut työelämään. Oppiminen nähdään valitettavan usein kulueränä eikä investointina.
Jatkuva oppiminen
Mahtaako olla elinikäinen oppiminen sanana jo kulunut, koska nyt on ruvettu puhumaan jatkuvasta oppimisesta. Sillä tarkoitetaan osaamisen kehittämistä ja uudistamista elämän ja työuran eri vaiheissa. Kuulostaa elinikäiseltä, mutta ei määritelmä nimeä pahenna. Puhutaan siis jatkossa jatkuvasta oppimisesta.
Elämämme oppiminen
Elämämme oppiminen on kaikkea sitä, mitä elämämme aikana opimme. Se loppuu vasta viimeiseen hengenvetoomme. Kulloinenkin osaamisemme on kaiken opitun summa vähennettynä kaikella unohtamisella. Relevanttia osaamista on se, mistä on edelleen vähennetty vanhentunut ja väärä tieto. Elämämme oppimista pohtiessa on hyvä huomata, että kouluissa oppimamme on ollut vanhentunutta jo alun perin ja lisäksi se vanhenee nopeammin kuin koskaan ennen. Nykylukiossa opetetaan edelleen 1800-luvun fysiikkaa. Ammattikorkeakoulun lehtori saattaa opettaa 20 vuoden takaisilla materiaaleilla. Meillä vallitsee osin väärä kuva tutkinnon suorittaneiden osaamistasosta töihin tullessaan. Tutkinnot eivät ole minkään päätepiste vaan antavat ainoastaan perusvalmiudet aloittaa työssä tarvittavien tietojen ja taitojen oppiminen. Ne ovat työelämän ajokortteja.
Elämämme oppiminen on lopulta oma asiamme, mutta töissä ollessamme olemme mukana työelämän oppimisessa. Se on työllemme, itsellemme ja motivaatiollemme elintärkeää. Parhaille työnantajille koko työyhteisön jatkuva oppiminen on itsestään selvää ja ollut jo ennestään keskeinen menestystekijä. Perässä tulijoille se on oppimisen paikka itsessään. Työyhteisöjen on opittava oppimaan. Tarvitsemme työelämässä laaja-alaisesti oppimisen kulttuuria. Tarvitsemme työelämässä myös monipuolista pedagogista osaamista ja ymmärrystä siitä, miten me aikuiset opimme ja oppimisesta motivoidumme.
Juha Koskinen
PS. Syy pitkään blogien julkaisuväliin on ollut se, että olen talven aikana kirjoittanut paljon pitkää tekstiä.
Aika näyttää, mitä siitä vielä tulee.
