| Arkisto

Luovuuden lähteet

Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä, kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista (Wikipedia).

Moniälyteorian isän professori Howard Gardnerin mukaan luovuuteen kuuluu neljä tasoa. Niistä ensimmäinen liittyy geeniperimään sekä hermoston rakenteeseen ja toimintaan.Toinen on yksilötaso eli henkilön älyllinen kykeneväisyys luovuuteen. Kaksi muuta tasoa ovat extra- ja monipersoonainen taso.

Onko ihminen luova luonnostaan vai voiko luovuutta opetella?

Edellisen listan tekijöistä vain yksi liittyy perimään. Se antaa meille jonkinlaiset raamit tosin hyvin laajat sellaiset. Hermoston rakenne kehittyy toiminnan kautta. Aivot harjaantuvat niitä käytettäessä.

Luovuutta voi koko elämän ajan kehittää ja vahvistaa.

Varma tapa tukahduttaa luovuus, on juuttua paikalleen, tuttuihin kuvioihin. Kun tähän vielä lisätään krooninen kiire, ei luovuudelle paljoa mahdollisuuksia jää.

Luovuutta voi tukea yksinkertaisin tavoin.

Asioille pitää jättää aikaa, jolloin alitajunta työstää niitä edelleen. Ideat nousevat tietoisuuteen tyypillisesti vaikka hampaita aamulla harjatessa. Nukkuminen tekee luovuudelle erityisen hyvää. Laiskuus tekee luovuudelle niin ikään hyvää.

Näkökulman vaihtaminen ja uusien hakeminen edistävät luovuutta. Niitä löytyy paikoista ja tilanteista, joissa aiemmin ei ole ollut. Niitä löytyy vierailta ihmisiltä ja erilaisista kulttuureista.

Luovia ratkaisuja kannattaa hakea myös ryhmän tuella. Edellytyksenä on ryhmän jäsenten laaja kirjo. Tarvitaan erilaisia ihmisiä. Toinen edellytys on ryhmän jäsenten riippumattomuus. Jokaisella tulee olla samanarvoinen mielipide ja jokainen saa ilmaista itseään vapaasti.

Luova prosessi on monitahoinen, polveileva ja yllättävä. Luovuus ei ole pelkkää ideointia, vaan välillä pitää tehdä töitä tosissaan. Tekemisen kautta saa palautetta, oppii ja pääsee testaamaan ideoita käytännössä.

Lopuksi kannattaa pohtia itseään ja suhdettaan työhönsä. Kuinka luovaksi koen itseni? Arvostanko enemmän rutiinien tuomaa vakauttaa vai haluanko olla tekemisissä uusien asioiden kanssa? Minkälaisia vaatimuksia työni asettaa luovuudelle? Kannustetaanko siihen ja annetaanko luovuuden kukoistukselle käytännössä mahdollisuuksia? Hyvä tilanne on, mikäli oma persoona, luovuuden vaatimukset ja mahdollisuudet sopivat yhteen.