Ulkomaantyöskentelyyn liittyvä tuloverotus on yksi suomalaisen henkilöverotuksen haastavimmista kokonaisuuksista. Käytännössä kuuden kuukauden säännön soveltaminen kaatuu usein niin sanottuun 6 päivän sääntöön eli Suomessa oleskelupäivien laskentaan ja seurantaan. Yksikin ylimääräinen Suomessa vietetty päivä voi johtaa siihen, että koko ulkomaantyöskentelyn palkka muuttuu Suomessa veronalaiseksi – seurauksena jälkiveroja, mahdollisia veronkorotuksia ja merkittävästi lisätyötä hallinnossa.
Haastavuutta lisää se, että 6 päivän säännön tulkinta ei rajoitu pelkkään päivien lukumäärään. Ratkaisevaa on se, miten oleskelupäivät määritellään, miten keskiarvo lasketaan eri pituisissa ulkomaantyöskentelyjaksoissa ja milloin poikkeamat voivat johtaa koko verovapauden menettämiseen. Erityisiä riskejä syntyy epäsäännöllisestä Suomessa oleskelusta, lyhyistä käynneistä, keskeytyksistä sekä tilanteista, joissa rajaa ylitetään pakottavista tai odottamattomista syistä.
Verohallinto on täsmentänyt ohjeistustaan viime vuosina useilta osin, muun muassa oleskelupäivien laskennasta, pakottavista syistä ja epäsäännöllisestä Suomessa oleskelusta. Tämä korostaa tapauskohtaisen arvioinnin merkitystä ja edellyttää verotuksen parissa työskenteleviltä ajantasaista osaamista. Samalla on tärkeää ymmärtää 6 päivän säännön suhde verosopimuksiin ja 183 päivän sääntöön, sillä kyse on eri tarkoituksiin luoduista mutta käytännössä usein toisiinsa sekoittuvista säännöistä.
6 päivän sääntöön ja sen tulkintaan syvennytään Ajantiedon ajankohtaisessa koulutuksessa 11.6.2026, jossa aihetta tarkastellaan oikeusperustan ja käytännön tilanteiden näkökulmasta.
Verohallinnon ohje:
Ulkomaantyöskentelystä saatua palkkaa koskeva kuuden kuukauden sääntö 13.1.2025 (VH/7484/00.01.00/2024)