Oppiminen, Porter ja kilpailuetu

Kestävän kilpailuedun hakeminen on yritystoiminnan oleellisimpia asioita. Mistä se nykyään löytyy?

Porter

Gurujen guru Michael Porter kirjoitti kilpailustrategia ja -etu kirjansa jo 1980-luvulla. Hänen klassikoksi tulleiden näkemysten mukaan kilpailuetu voi perustua kilpailijoita alhaisempiin kustannuksiin tai differointiin eli erilaistamiseen. Kolmantena vaihtoehtona on keskittyä johonkin riittävän kapeaan segmenttiin.

Wikipedian mukaan kilpailuetu on yrityksen suhteellinen etu kilpailijoihinsa ja potentiaalisiin kilpailijoihinsa nähden jossain liiketoiminnan menestykseen vaikuttavassa kyvyssä, toimintatavassa tai muussa menestystekijässä. Se syntyy, kun yritys toteuttaa lisäarvoa tuottavaa strategiaa, jota kukaan nykyinen tai potentiaalinen kilpailija ei toteuta tai ei ole mahdollisuutta toteuttaa. Kilpailuedun lähteitä ovat hankalasti kopioitavat tekijät, kuten aineeton pääoma ja sen johtaminen.

Vaikka perinteiset mallit ja teoriat pitävät pintansa, nykyään kilpailuedun tutkiminen on myös laajentunut aikaisemmasta markkinoiden ja kilpailijoiden tutkimisen painotuksesta esimerkiksi yrityksen omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja kilpailuedun rakentamiseen esimerkiksi henkilöstöresurssien ja sosiaalisten resurssien avulla.

Oppiminen on uusi kilpailuetu

Yhteistä perinteiselle kilpailuetu-ajattelulle on se, että joku (=johto) pohtii asiaa ja tekee sitten liiketoimintapäätöksiä, jotka toivottavasti johtavat haluttuun tulokseen.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Ajattelua ja toimintaa ei enää voi erottaa toisistaan. Tarvitsemme kollektiivisen älyn hyödyntämistä menestyäksemme. Tarvitsemme Nassim Talebin antihauraita järjestelmiä selvitäksemme. Tarvitsemme osaavia ja motivoituneita ihmisiä, jotka nauttivat työstään.

Yksi tekijä yhdistää näitä kaikkia. Perinteisten kilpailuetutekijöiden ja -mallien rinnalle ja ohi on nousemassa koko työyhteisön kyky oppia jatkuvasti uutta.

Juha Koskinen
050 3424206