Johtaminen

Johtaminen

Mitä uutta?

Johtaminen oli esillä viime sunnuntain Helsingin Sanomissa. Kolmea asiantuntijaa oli haastateltu taustalla kysymys, miten työelämän myllerrys haastaa johtamisen. Reseptit olivat tuttuja ja oikean suuntaisia. Samat asiat löytyvät jo 90-luvulla laatimastani hyvän johtamisen huoneentaulusta. Ne eivät kuitenkaan ota huomioon tämän päivän oleellisia muutoksia.

Hesarin asiantuntijoiden johtamisohjeita

Krista Pahkin kiteytti johtajan tehtävän sanoihin kysy, kuuntele ja kannusta. Hänen mukaan hyvä johtaja osaa kuunnella muiden mielipiteitä ja arvostaa osaamista. Hän kyseenalaistaa asioita, etsii vaihtoehtoja ja sietää epävarmuutta ja epätäydellisyyttä. Johtamiseen liittyy kyky tehdä päätöksiä saatavilla olevan tiedon varassa. Kannattaa olla avoin ja tunnistaa oma rajallisuutensa ja puutteensa. Ongelmista pitää keskustella. Avoin keskustelu on avainasia työpaikan hyvinvoinnissa.

Kirsi Heikkilä-Tammi totesi, että myönteinen palaute lisää osaamisen tunnetta. Työntekijät odottavat hyvältä johtajalta oikeudenmukaisuutta, reilua kohtelua ja tasapuolisuutta. Työntekijät toivovat vuorovaikutusta. Hyvässä työpaikassa työntekijät auttavat ja oppivat toisiltaan. Myös esimies voi oppia alaisiltaan.

Erika Heiskanen ohjeisti havainnoimaan, mitä työyhteisössä on pinnalla. Eettinen johtaminen tarkoittaa mallia, jossa johtajan täytyy pitää huolta sekä tuottavuudesta että työhyvinvoinnista.

Mikä on muuttunut?

Ihminen perustarpeineen ja käyttäytymismalleineen muuttuu hitaasti ja siitä näkökulmasta samat johtamisopit ovat olleet käyttökelpoisia jo vuosituhansia.

Jotkin asiat ovat kuitenkin viimeisten 20-vuoden aikana muuttuneet nopeasti ja dramaattisesti.

Internet on tehnyt maailmasta pienen. Tietoa on kaikkialla saatavilla. Elämme reaaliaikaisessa ympäristössä, jossa odotamme asioiden tapahtuvan nopeasti. Olemme kärsimättömiä. Tarpeet on tyydytettävä heti. Riippuvuuksien aiheuttajia on yhä enemmän.

Perinteiset auktoriteetit ovat jo kaatuneet. Tämä koskee myös johtamista. Lasten auktoriteettein toimivat kaverit, eivät vanhemmat tai opettajat. Nuorten auktoriteetteja lienevät bloggaajat ja vloggaajat. Yrittäjät kuuntelevat toisia yrittäjiä. Ihmiset elävät omissa maailmoissaan, joita myös kupliksi kutsutaan.

Tätä kutsutaan vertaisyhteiskunnaksi. Maailman nopeimmin kasvavat liiketoiminnat perustuvat vertaispalveluihin. Meistä on tullut, ainakin mielestämme, kaikkien alojen asiantuntijoita. Ilmiö näkyy some-keskusteluissa: täydellisen varmuuden tuo vain täydellinen tietämättömyys.

Millä pärjäämme?

Arvostettu väestötieteilijä Hans Rosling paukauttaa vuoden takaisessa haastattelussaan  (You need more than the media to grasp the world), että tiedotusvälineet eivät luo kuvaa todellisesta maailmasta. Tärkeät asiat tapahtuvat niin hitaasti, että ne eivät uutisiin pääse. Hän korostaa koulutuksen ja tiedon hankkimisen merkitystä.

Kriittinen oppiminen auttaa meitä erottamaan faktat valheesta ja kiteyttämään oleelliset asiat tietotulvasta. Oppiminen on avain pärjäämiseen. Ilman oppimista eivät asiat liikahda.

Muutosta ei synny. Oppimisjohtaminen on sitä, mitä tarvitsemme. Se on oppimaan kannustamista ja sen mahdollistamista.

Maailman edelleen digitalisoituessa ovat ihmisten aidot kohtaamiset yhä tärkeämpiä. Nyt jos koska tarvitaan myötätuntoa, arvostusta ja lähimmäisen rakkautta.

Uusia ajatuksia perinteisten johtamisohjeiden rinnalle

HS:n asiantuntijoiden ohjeet ansaitsevat rinnalleen muutaman tuoreen ajatuksen. Niitä löytyy Kimmo Pietilaisen (Terra Cognita) suomeksikin kääntämistä kirjoista.

Lisää ympäristösi antihaurautta

Ensimmäinen on Nassim Talebin Antihauras. Taleb kuvaa antihauraan syntyä:

”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”

Tee kaikesta mahdollisimman yksinkertaista

Toinen löytyy Gerd Gigerentzerin kirjasta Riskitietoisuus. Ennustamattomien epävarmuuksien maailmassa (näitä kuvaavat Talebin käsitteet Musta joutsen ja Kalkkunaharha) kannattaa turvautua yksinkertaisiin päätöksenteon nyrkkisääntöihin eli heuristiikkoihin, kuten

• kysy toiselta mitä hän itse tekisi, ei sitä mitä hän suosittelee
• tee tarkastuslistoja
• etsi tärkein syy ja jätä muut huomiotta
• heitä lanttia, mutta älä katso tulosta
• valitse ensimmäinen vaihtoehto, joka vastaa odotustasoasi.

Tue ja arvosta erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja riippumattomuutta

Kolmas vinkki on James Surowieckin kirjassa Joukkojen viisaus. Se kumoaa vanhan ”viisaiden johtajien” myytin.  Kun halutaan tehdä oikea päätös tai ratkaista ongelma, suuret ihmisryhmät ovat älykkäämpiä kuin muutamat asiantuntijat. Kirja osoittaa sen, miksi sokeat apinat tekevät parempia ratkaisuja kuin huippuasiantuntijaryhmät.

Tässä on Johtamisen huoneentaulu 90-luvulta ohjeiden pituusjärjestyksessä.