Elämäntaito-oppaat – yksi ohje yli muiden on:
Vähemmän mutta tietoisemmin
Elämäntaito-oppaat kirjoja moneen lähtöön
Vuoden alun kirja-alennusmyynti näyttää nyt loppuneen. Kampin Suomaalaisessa kirjakaupassa oli tänä aamuna siellä käydessäni laitettu elämäntaito-oppaat sisääntuloon ensimmäiselle pöydälle tulijoita tervehtimään.
Niitä oli laskujeni mukaan esillä 37 erilaista. Useiden kirjojen nimessä näkyi niissä annettavien ohjeiden määrä. Bongasin luvut 8, 10, 50, 50/50, 100 ja 500.
Monista näyttää tulleen asiantuntijoita omien kokemustensa kautta. Oppaiden kirjoittajien taustalta löytyy seuraavia tarinoita: olin syömishäiriöinen, nyt koulutan terveellistä ravitsemusta …, koin burn outin, nyt olen elämäntaitovalmentaja …, olin kiireaddikti, nyt olen ajanhallinnan asiantuntija …, olin tyytymätön elämääni, nyt löysin rauhan … ”Tarvitseeko olla sarjamurhaaja ymmärtääkseen sarjamurhaajia?”, kärjisti taannoin emeritusprofessori Pertti Kettunen pohdintaillassamme. Pitääkö olla persoona, joka seilaa laidasta laitaan, ollakseen uskottava? Kysyn minä. Ehkä oppaat ovat terapiakirjallisuutta, kirjoittajan omaa terapiaa.
Aika monessa kirjassa etukannen kuva esitti kaunista nuorta naista ja kirjoittajakin oli nuori nainen. Aikuisuudessa rupeavat mieleen nousemaan asiat, joita ihan nuorena ei vielä ajatellut ja se on hyvä. Missä toisaalta ovat miehet? Kirjailijoiden joukosta löytyi yksi palkittu professori – keski-ikäinen mies.
Jos päätän lukea kaikki 37 kirjaa, tuleeko minusta parempi ihminen? Jos päätän valita vain yhden, niin minkä? En ota siihen tässä kantaa. Kirjoja kannattaa mennä selailemaan ja tehdä omat päätöksensä.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Vain ne asiat vaikuttavat, jotka on ymmärtänyt, hyväksynyt, sisäistänyt
ja toteuttanut elämässään. Niitä ei voi olla monta.
Jos meillä on liikaa tekemistä, jatkuvaa kiirettä ja stressiä, ei meitä vielä yksi uusi suoritettava asia auta – olkoon vaikka kuinka hyvästä asiasta kyse. Meitä auttaa se, kun oman oivalluksen kautta osaamme luopua asioista ja elää entistä tietoisemmin jäljelle jäävien kanssa omaa elämäämme.
