Digitalisaatio ja inhimillinen kasvu
Viime kirjoitukseni Digitalisaatio ja viisaus meni otsikon vierestä, koska lainatut tutkimustulokset näyttivät enemmänkin digitalisaation tyhmentävän meitä. Nyt lupaan pohtia sitä, miten digitalisaation eteneminen ja viisauden kasvu voivat tapahtua samaan aikaan.
Hyvä on kuitenkin palauttaa mieliin kehityksen perspektiivi. Jo kymmeniä vuosia edenneen digitalisaation vaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen ovat olleet järisyttäviä. Teollisuudessa automaatio ja robotiikka ovat olleet arkipäivää jo 1980-luvulta alkaen. Digitalisaatio on myllännyt palvelut ja muuttanut toimistotyön. Nyt se on keinoälyn avulla korvaamassa asiantuntijatyötä. Monet ammatit ovat hävinneet ja uusia on tullut tilalle. Peliteollisuuden mahdollisuuksiin ei vielä jokunen vuosi sitten uskottu. Nyt pelit ja pelillisyys tunkevat joka paikkaan.
Inhimillinen kasvu ja viisaus
Viisaus on kiteytynyttä integroivaa tietoa ja taitoa. Se vaatii aikaa. Kiire estää sen syntymisen ja addiktoituminen sen käytön.
On tiedettävä missä koneet ovat hyviä ja missä ihmisaivot ovat parhaimmillaan. Hyvä tulos syntyy yhdistämällä nämä molemmat.
Koneet ovat hyviä tiedon käsittelyssä, laskennassa, visualisoinnissa ja loogisessa ongelmanratkaisussa. Ihminen on hyvä yllättävien kysymysten esittäjänä, aavistusten synnyttäjänä, intuition käyttäjänä, tiedostavana, epäloogisena ja tunteellisena olentona.
Viisautta edistävää digitalisaatiota
Digitalisaatio voi tukea inhimillistä kasvua ja viisautta olemalla hyvä renki sekä tukemalla ajattelun ja oppimisen ja älykkyyden kehittymistä.
Digitalisaatiosta saa rengin, kun lopettaa sen palvelemisen ja sille turhan ajan uhraamisen. Työelämässä paskaa ei kannata edelleenkään automatisoida tuottamalla monimutkaisia ja hyödyttömiä sovelluksia. Asiat ovat pahasti metsässä, jos tietotekniikka vie valtaosan ajasta sellaisissa töissä, joissa sen pitäisi olla työn tekemisen sujuvoittaja. Järjen käyttö on tärkeää. Paras appi voi olla deletoitu sellainen.
Oma aika tulee ottaa omaan hallintaan. Kannattaa lopettaa tai radikaalisti vähentää digivempaimien käyttöä ja tiedostaa reaalimaailma ja ihmiset ympärillämme.
Digitalisaatio voi tukea ajattelun ja oppimisen taitojamme vuorovaikutuksen ja älyllisen haastamisen kautta. Vähissä ovat kuitenkin ne esimerkit, joihin omassa elämässäni olen törmännyt. Kirjan lukeminen tabletilta, matematiikan tehtävien ratkaisu kömpelöillä ohjelmilla tai puhuvien päiden katselu eivät tuo mitään hyödyllisesti uutta. Tällä rintamalla toivon tulevina vuosina näkeväni innostavia uusia asioita. Tai ehkä ne ovat jo olemassa. En vaan tiedä.
Digitalisaation jälkeistä aikaa pohdimme pe 26.1 klo 14.30 alkaen.
Tervetulua silloin Ajantiedolle! (ilmoittautuminen linkistä)
