Käyttöpääoma – investointi vai rasite?
Käyttöpääoma määritellään tyypillisesti yrityksen toimintaan sitoutuvana rahamääränä. Sen tarve syntyy siitä, että yritys normaalisti joutuu ensin hankkimaan ja maksamaan myymänsä tuotteet ja saa suorituksen asiakkailta vasta myöhemmin. Sen keskeiset komponentit perinteisesti ovat vaihto-omaisuus, myyntisaatavat ja ostovelat, joiden arvot poimitaan yrityksen taseesta. Näin kuvattuna määritelmä sisältää kuitenkin kaksi epäloogisuutta ja yhden ajatusvirheen.
Ostovelat ja myyntisaatavat
Epäloogista ajattelua on ensinnäkin se, että ostovelat ovat itseasiassa tapa rahoittaa yrityksen toimintaan sitoutuvaa rahamäärää. Tämän vuoksi on epäloogista sisällyttää niitä käyttöpääoma käsitteeseen. Toinen erikoisuus liittyy ajatukseen, että myyntisaatavat edustaisivat toimintaan sitoutunutta rahamäärää. Tosiasiassa vain osa myyntisaatavista, nimittäin myyntiä vastaavat kustannukset ovat sitoutunutta rahamäärää, katteen osuus taas ei tätä ole. Jos myönnetty maksuaika on kovin pitkä, muodostaa maksettava arvonlisävero myös toimintaan sitoutuneen rahamäärän elementin.
Käyttöpääoma ja tase
Ajatusvirhe syntyy siitä, että käyttöpääoma lasketaan taseesta. Tase kertoo yrityksen varat ja velat tiettynä ajankohtana ja on siten luonteeltaan staattinen. Tase siis katsoo taaksepäin. Yleisesti ajatellaan myös, että taseesta laskettu käyttöpääoma pitäisi olla positiivinen, eli varoja pitäisi olla enemmän kuin velkoja, jotta yritys selviäisi tulevista velvoitteistaan. Tämä ajatus on kuitenkin lähtökohdiltaan virheellinen. Ei ole mitään takeita sille, että taseen mukaisilla varoilla voitaisiin maksaa tulevat velvoitteet. Varoilla, joihin todennäköisesti sisältyy saatavia maksukyvyttömiltä asiakkailta sekä pilaantuneita tai vanhentuneita tarvikkeita.
Investointi, jolle pitää saada muita kohteita parempi tuotto
Kun käyttöpääoma ymmärretään investointina, silloin tavoitteena on mahdollisimman pieni käyttöpääoman määrä. Investoidaan ainoastaan sen verran, että tälle investoinnille saadaan muita sijoituskohteita parempi tuotto. Tulevista velvoitteista pitää selvitä tulevalla kassavirralla, ei historiallisilla taseen mukaisilla varoilla.
Mahdollisimman matala rahoituskustannus
Kun ensin on määritetty tarvittava investointi käyttöpääomaan, on seuraavaksi pohdittava, kuinka sen hankinta voidaan rahoittaa mahdollisimman edullisesti. Rahoittaminen voi tapahtua joko oman pääoman tai vieraan pääoman ehdoin. Ostovelat ovat yksi komponentti rahoituksen järjestelyssä. Sen osalta haasteena on, että ostoveloille saatu maksuaika on osa ostohintaa. Näin ollen näennäisesti koroton velka voikin olla kallista rahaa.
Uutta ajattelua
Unohda siis perinteinen taseeseen perustuva määrittely. Ymmärrä käyttöpääoma investointina, jolle pitää saada parempi tuotto kuin vaihtoehtoiselle investoinnille. Tämän seurauksena parannat yrityksesi suorituskykyä olennaisesti korkeammalle tasolle.
Avainsanat: #käyttöpääoma #investointi #myyntisaatavat #vaihto-omaisuus #ostovelat #tase #tuotto
Kai Tihilä
