Mihin aikamme kuluu – tätä työmarkkinajäejestöt ovat viime kuukausina ankarasti pohtineet ainakin 24 tunnin osalta vuoden 8 760 tunnin joukossa.
Juuri näillä hetkillä metallin liittovaltuusto kokoontuu päättämään osaltaan Kilpailukykysopimuksen kohtalosta. Erityisen vaikeaa on ollut sopia, miten 24 tunnin vuosittainen työajan lisäys pitäisi käytännössa toteuttaa.
Puolestani on jo oikeastaan ihan sama, mitä päättävät. Vuoden aikana nähty tupo-teatteri on ollut vertaansa vailla osoittaen kuinka pahasti kohmeessa – ainakin työmarkkinoiden uudistumisen näkökulmasta – olemme.
Viisaan ajanhallinnan koulutuksissa pohdimme, mihin aika kannattaa käyttää. Keskustelun peruslähtökohta on 8+8+8 eli pyrkimys jakaa vuorokausi kolmeen yhtä suureen osaan: kolmasosa unta, kolmasosa työtä ja loput muuta eli perhettä, harrastuksia ja vapaata.
Nukkuessamme 8 tuntia yössä nukumme 2 920 tuntia vuodessa. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten työllisten tehty vuosityöaika oli vuonna 2014 yhteensä 1 572 tuntia. Kaikille vuoden päiville jaettuna se on 4,3 tuntia päivässä. Loppu aika eli 8 760 – 2 920 – 1 572 = 4 262 tuntia jää elämässämme siten kaikelle muulle.
Kilpailukykysopimus toteutuessaan tuo kullekin vuodessa siis 24 tuntia lisää työtä. Grafiikka osoittaa, että vuositason luvuissa tämä ei paljon värähdystä aiheuta.
Selvitystemme mukaan keskimäärin 60 % työajasta kuluu muuhun kuin oikeastaan pitäisi. Ydintehtäviin keskittyvää esteetöntä työaikaa on siten 40 % eli laskennallisesti 628 tuntia vuodessa. Jos luvut vaihtavat paikkaa saamme vuosittain yli 300 tuntia lisää tuottavaa työaikaa nykyisellä kokonaistyöajalla. Se on 13 kertaa enemmän kuin kilpailukykysopimuksen 24 tunnin työajan lisäys.
Mistä mahtavat ratkaisut entistä mielekkäämpään ja tuottavampaan työelämään löytyä?
Yksi ratkaisu on työn smartshiftaus eli fiksuistaminen.
