Iloa työhön on huomisaamun aamiaistapaamisemme teema.
Synonyymisanakirja tuntee ilon hyvin. Ainakin seuraavat merkitykset ovat tuttuja: autuus, auvo, hauskuus, hilpeys, hupi, huvi, ilostuttaa, lämpö, mielihyvä, nautinto, onnellisuus, onni, ratto (!), riemu, tyydytys, tyytyväisyys, viehätys. Hieman oudompia tai ainakin vierasperäisiä ovat aurinko, työstää, kalu (?), työkalu, fryd, gaz, alegría, joie, gioia, delight, deleite ja ravi.
Siis ravin yksi merkitys on myös ilo. Tämän merkityksen alkuperä jäi minulle epäselväksi. Mahtaako liittyä Intiaan? No joka tapauksessa tämän kirjoituksen otsikko voisi siis olla Ravia työhön.
Ilolla on monta kaveria
Mutta mitä se on, mistä se kumpuaa ja miten sitä voi ylläpitää? Pitääkö työssä olla iloa, eikö palkka ja palkkiot riitä?
Yhtä selkeää määritelmää ilolle ei löydy (paitsi International Labour Organization), joten yritetään itse.
Kun nauraa on iloinen. Kun asiat sujuvat on iloinen. Kun elämänasenne on positiivinen, tuntee sisällään iloa. Ilolle voi olla selvä tiedostettu syy. Se voi kummuta myös jostain tiedostamattomasta. Jos ilo ja onnellisuus ovat sukua toisilleen, on noin puolet siitä perintönä geeneissä jo saatua.
Olkoon siis ilo sitä että kokee asioiden olevan enemmän paremmin kuin huonommin. Hieman ympäripyöreä tuli, mutta ainakin kattava.
Iloa tuottaa se, että elämässä on enemmän energian tuojia kuin kuluttajia. Ilo on sukua tyytyväisyydelle, onnellisuudelle. Huumori voi tuottaa iloa ainakin hetkellisesti.
Nauru voi kuulua ilon tunnusmerkkeihin. Se voi tosin ilmentää myös hämmennystä tai olla ivallista ja pirullista.
Mukaansa tempaava työ, se kun pääsee toteuttamaan itseään siten että aika ja paikka katoavat eli flow on iloa.
Sisäisen motivaation (Ryan & Deci) tekijöiden toteuttaminen elämässä synnyttää kestävää hyvää, olkoon se myös iloa. Nämä ovat vapauden kokemus, osaamisen kokemus ja yhteisöllisyys.
Iloon liittyvät myös viivästetyn ja välittömän tarpeen tyydytyksen käsitteet. Asia on erittäin ajankohtainen juuri tällä hetkellä. Välittömässä tarpeentyydytyksessä saamme palautteen heti ja saatamme jäädä loukkuun, addiktoidumme. Elämämme on täynnä esimerkkejä tästä. Perinteisen alkoholin rinnalle ovat tulleet some-, peli-, shoppailu- ja porno-riippuvuudet. Yksilökeskeinen ja narsistinen yhteiskunta ruokkii näitä ja ahdistus lisääntyy.
Viivästetty tarpeen tyydytys tuottaa kestävää iloa. Pitkäjänteisyys ja asioiden eteen ponnistelu tekee hyvää. Omat saavutukset tuottavat enemmän iloa, kuin lahjana saadut.
Sisäisen motivaation kanssa hyvin yhteensopivia ovat myös viisi tutkitusti keskeistä onnellisuuden lähdettä: uppoutuminen eli flow, vapaaehtoinen itsensä kehittäminen, itsenäinen työ, ystävät ja muiden auttaminen.
Mitä siis kannattaa omassa elämässään tehdä?
Ruvetaan ilon lähettilääksi. Aloitetaan aivan pienistä asioista. Yllätetään kaveri tekemällä jotain epätavallista hyvää.
Vahvistetaan tietoisuustaitojamme. Huomataan iloita myös pienistä asioista. Kolmen Zen-periaatteen – läsnäolo, myötätunto, rentous – sisäistäminen kannattaa.
Luovutaan turhasta. Kaikista ajanhallinnan ohjeista tämä on tärkein. Turhaa on se, mitä on liikaa, vaikka kyse olisi mukavista asioista, tai se mikä tuottaa aiheetonta stressiä tai kärsimystä. Ohjenuorana turhien asioiden poistamisessa ovat omat arvot.
Ulkoistetaan huolet. Päätetään realistiselta pohjalta, mitä kykenemme tekemään ja päätetään,
että muista (tosin mielellään muistiin kirjoitetuista) asioista ei kanneta murhetta juuri tällä hetkellä.
Innostutaan oppimisesta. Oppiminen kannattaa aina. Se tekee hyvää itselle. Muusta kehosta poiketen aivot eivät kulu käytössä. Oppiminen on myös ainoa todellinen keino rakentaa entistä parempia työyhteisöjä. Muutos nimittäin seuraa oppimista.
